Sanna Marin ja vasemmistolainen talous

Kaikki ihmiset joutuvat omassa henkilökohtaisessa elämässään tekemään jatkuvasti erinäisiä taloudellisia päätöksiä. Ihmiset tekevät näitä päätöksiä jatkuvasti arkijärjellä optimoiden omien päätösten tulokset. On mielenkiintoista miten vasemmistolaisessa ajattelussa nämä monet arkielämän loogiset päätelmät tavalla tai toisella eivät enää päde kun ajattelun konteksti vaihdetaan esimerkiksi kotitaloudesta valtiontalouteen. Esimerkkejä tästä ilmiöstä ovat säästäminen ja laina. Olen joutunut hieman nostamaan kulmakarvojani kuunnellessani Sanna Marinin ja muun vasemmiston retoriikkaa taloudesta. Käsittelen esimerkkejä tästä hieman tarkemmin myöhemmin, mutta ensin hieman pohdintaa siitä, mistä nämä nykyvasemmistolaiset ajatukset ponnistavat.

John Maynard Keynes oli 1900-luvun alkupuolella vaikuttanut ekonomi/ajattelija, jonka ajatuksilla on ollut mittavasti vaikutusta nykypäivän makroekonomiseen ajatteluun. Keynesin taloudellisen ajattelun pohjana on niin sanottu kokonaiskysyntä eli kokonaiskulutus. Talouden tilannetta hyvään tai huonoon suuntaan voidaan mitata kokonaiskysynnän kautta ja Keynesin mukaan työllisyys ja muut reaali ekonomiset ilmiöt ovat hyvällä tolalla kun yhteiskunnan kokonaiskysyntä on maksimoitu. Eli toisin sanoen mitä suurempaa kulutusjuhlaa yhteiskunta elää, sitä paremmin meillä pyyhkii. Keynesin ajattelussa tämä ilmiö meni niinkin pitkälle että hän ajatteli sodan olevan taloudelle positiivinen asia, koska valtion sotatalouteen upottamat resurssit nostavat kokonaiskysyntää ja myös työllisyys on huipussaan; toinen puolisko kansasta sotimassa ja toinen työllistetty tämän sotimisen tukemiseen. Toki näin voi olla, mutta toisella puolella yhtälöä on myös muutamia yksityiskohtia kuten sodan aiheuttamat ihnimilliset kärsimykset ja yleisesti ottaen se, että melko harva ihminen kuvittelee uusien tappovälineiden kehittämisen nettopositiivisena ihmiskunnan kehityksen kannalta, varsinkaan vaihtoehtoiskustannukset huomioon ottaen, eli kaikki ne resurssit voitaisiin käyttää esimerkiksi syövän parantamiseen. Noh, miksi Keynes on relevantti SDP:n talousajattelun suhteen?

Vasemmalle kallellaan olevien suusta kuuluu varsinkin tällaisina aikoina, kun talouden näkymät eivät näytä järin kirkkailta, fraaseja kuten “suhdanne elvytys”. Tämä ajattelu on selvästi Keynesiläistä pohjaltaan; kun talous meinaa sakata, on valtion tehtävä antaa vähän työntöä “elvyttämällä” eli kokonaiskulutusta tukemalla. Valtiolla ei tietenkään ole mitään taikaseinää rahalle, vaan sitä pääomitetaan kansalaisten kukkaroista veroilla, vahitoehtona on toki myös laina, mutta myös lainan kulut tietysti kuitataan veroilla. Tämän ajattelun pohjalla on muutamia irvokkaita ajatuksia; 1. Päättäjät (lue: vasemmisto) tietävät paremmin kuin yksityshenkilö itse, mihin rahaa tulisi käyttää 2. ensimmäisestä kohdasta tietenkin seuraa että päättäjien (lue: vasemmisto) tulee maksimoida tulovirrat yksityishenkilöiltä päättäjien taskuun ja minimoida yksityinen säästäminen. Tämä ajattelu lipsahti selkeästi Sanna Marinin suusta Ylen 2023 eduskunta vaalitentissä. Sanna Marin lyttäsi aplodien kera ajatuksen ansiotuloverotuksen alennuksesta kaikkiin tuloluokkiin sanoin “[veronalennukset] se ei myöskään vauhdita talouskasvua, koska hyvätuloisimmat eivät siirrä sitä [heille palkastaan käteen jäävää rahaa] tähän yhteiseen kulutukseen vaan pistävät sen omiin taskuihinsa.”. Voiko yksilölle vihamielisempää ajattelua olla? Tässä lausahduksessa kiteytyy erittäin tiiviisti vasemmiston (talous)ajattelun pohja; 1. (Yksityinen) Säästäminen paha 2. Kokonaiskulutuksen maksimointi hyvä 3. Kollektivismi hyvä 4. Individualismi paha. Kuulostaako tämä enemmän Neuvostoliitolta vai "avoimelta länsimaiselta" (näin Sanna Marin kuvailee Suomea samassa tentissä, ironian voi tuntea polttavan ihoa) valtiolta? Sanna Marin tässä samaisessa vaalitentissä toki myös puhui miten tärkeää ovat tulevaisuuden investoinnit. Tässä ajattelussa kuitenkin huomaa ymmärryksen puutteen investointien ja säästöjen linkistä; kulutus -> kulutuksesta säästäminen -> säästöt -> investoinnit. Vasemmiston mielestä ikään kuin investointeja pystyisi tekemään ilman säästämistä. Jokainen ihminen tietää omasta taloudenpidostaan aivan varmasti että tämä ei ole loogista. Investointeja voi toki tehdä velalla, mutta silloinkin ostat vain jonkun toisen säästöjä, josta maksat hinnan eli koron. Tietysti myös näissä puheissaan investoinneista Sanna Marin puhui päättäjien (lue: vasemmisto) yksilöiden puolesta tekemistä investoinneista, tietäväthän päättäjät (lue: Vasemmisto) aina paremmin kuin yksilö itse, mihin yksilön tienaamia rahoja tulisi käyttää. Mielenkiintoista on myös vasemmiston kiihko kokonaiskulutuksen maksimoimiseen, mutta samalla he pystyvät vastustamaan ikuista kulutuksen kasvattamista, kun puhutaan vihreistä arvoista tai ilmastomuutoksesta. Mutta ihmismieli on hyvä rakentamaan abstraktioita ja varsinkaan vasentuneessa mielessä ei haittaa vaikka nämä abstraktiot ovat välillä vähän enemmänkin loogisesti keskenään ristiriitaisia.