Ylen puolueellisuus, onko Yle puolueellinen?

Perustuslaki on asia joka sanan kirjaimellisessa merkityksessä on perustus. Ennen talon rakentamista täytyy olla perustus, niin myös ennen valtion rakentamista täytyy olla perustus ja se on perustuslaki. Toki näin ei aina ole, kuten esim Iso-Britannian tapauksessa. Mutta Suomessa perustuslaki on perusta, joka määrittää muun muassa hallitusmuodon, valtiontalouden ja maanpuolustuksen pohjan.

Jotta perustuslain ideassa olisi järkeä, ei sitä tulisi pystyä muuttamaan. Toki tämäkään ei ole täysin oikeudenmukaista, koska tulevien jälkipolvien sitominen perustuslain solmimisen silloisen ajan ajatuksiin, määräyksiin ja ohjeisiin ei ole oikein, eikä se käytännössä ole mahdollista. Niin sanotusti haudasta määrääminen ei ole mahdollista. Suomessa tämä perustuslain pysyvyyden ja kulloisenkin elossa olevan sukupolven itsemääräämisoikeus on saatettu tasapainoon tekemällä perustuslain muuttamisesta normaalista lainsäädännöstä poiketen erityisen haastavaa.

Itse perustuslain muuttamisen lisäksi toinen sen järkevyyttä mittaava asia on sen toteutumisen valvonta. Kuten mainittu Suomessa perustuslain muuttaminen kulloisenkin valtaapitävän joukon johdosta on suhteellisen vaativaa. Asetelma perustuslain valvomisen suhteen on kuitenkin Suomessa yllättävän heikko. Kun eduskunta Suomessa säätää uusia lakeja, näiden lakien sopusointuisuutta perustuslain kanssa valvoo eduskunta itse. Eduskunnassa toimii perustuslakivaliokunta, joka koostuu kansanedustajista (toki kansanedustajia on yli hallitusrajojen). Tämä siis ainakin minun mielestä hieman vesittää perustuslain perustavanlaatuisuuden idean, jos kulloinenkin vallassa oleva joukko voi arvioida oman toiminnansa joko perustuslain mukaiseksi tai sen vastaiseksi.

Aiemmin tekstissä mainitsin ajatuksen siitä että jokaisella elossa olevalla sukupolvella ei tulisi olla kykyä sitoa jälkipolviaan peruuttamattoman laatuisesti oman aikansa määräyksiin. Tähän ajatukseen on nykyajan Suomessa yhä syvemmin alkanut muodostua muutama särö. Ensimmäinen on valtion velka. Jo useamman vuosikymmenen kulloinenkin vallassa oleva joukko Suomessa on kasvattanut todella merkittävissä määrin valtion velkaa. Suomen valtiota pääomittaa loppukädessä Suomen kansalaiset ja velasta puhuttaessa maksumieheksi käytännössä muodustuvat tulevat sukupolvet. Valtion velka tulee vaikeuttamaan tulevien sukupolvien kykyä muodostaa oman näköistä maailmaansa erittäin paljon. Velan vaikutus on vielä siinä mielessä ilkeä, että sen vaikutusten havaitseminen vie kauan ja se on normaalin kansalaisen elämässä jopa vaikea hahmottaa. Näistä velan vaikutuksista, eli käytännössä esimerkiksi korkokustannuksista on alettu onneksi mediassa puhumaan hieman enemmän. Ihmisillä tulisi olla mahdollisuus asettaa poliitikkojen tekemien päätösten kustannusten oikeisiin mittasuhteisiin, johon kuuluu myös mahdolliset velkojen korkokustannukset.

Toinen ehkä hieman vähemmän ajateltu tulevia sukupolvia sitova asia on Euroopan Unioni. Omasta mielestäni Eurooppa on luonnollisesti Suomelle ainoa oikea viitekehys toimia ja kehittää itseään tässä maailmassa. Politiikassa ja arkikielessä Eurooppa ja Euroopan Unioni kuitenkin aivan liian usein mielletään samaksi asiaksi. Jo meidän ajassamme on havaittavissa, kuinka se Euroopan Unioni, jonka puolesta Suomen kansa aikoinaan äänesti, on muuttunut jo joksikin aivan toiseksi instituutioksi. En varsinaisesti ala ottamaan kantaa siihen onko tämänhetkinen tai tulevaisuuden EU hyväksi vai harmiksi Suomelle, mutta haluan kiinnittää huomiota siihen kuinka siitä on muodostumassa peruuttamaton toistaiseksi voimassa oleva järjestely. Jo Iso-Britannian ero prosessi on ensimmäinen todiste tästä. Iso-Britannia on Suomeen verrattuna huomattavasti suurempi tekijä Euroopassa. Kuitenkin oli merkillepantavaa kuinka lujaa EU pani hanttiin ja halusi tehdä pelottavan esimerkin tulevaisuutta ajatellen Britannian eroamisprosessista. Pelkäänkin pahoin että EU:sta on tullut Suomen jälkipolvia ikuisuuteen velvoittava järjestely, koska Suomella ei tule olemaan voimia kuten Britannialla pyristellä tästä järjestelystä irti. Valtiot, kuten ihmisetkään eivät saisi tehdä sopimuksia, jotka sitovat heitä itseään tai jälkipolviaan ikuisuuteen ilman mahdollisuutta purkaa tämä sopimus.